uuppana kirjoitti:Aaaargh, kirjoittakaa suomeksi Kaisto & co!
Onko siis niin, että puhtaassa esinevastuussa pantin arvo ja siitä saatava raha (esim. panttitoimistosta) vastaavat suunnilleen toisiaan ja silloin pantinsaajalla on riittävä vakuus kattamaan se summa jonka hän pantinsaajalle antoi esinettä vastaan jolloin hän ei todnäk häviä mitään vaikka pantti jäisi lunastamatta? Ja vaikka häviäisikin, hänen on siihen tyytyminen eikä pantiksipanija ole erotuksesta vastuussa? Henkkoht velkavastuuta ei siis synny eikä ole.
Hei,
koetan nyt tuottaa näihin kysymyksiisi jonkinlaiset vastaukset. Tässä on aika monta asiaa ja tilannetta, jotka pitää koettaa pitää erillään. Myös nimimerkki Uberrima fides otti kantaa asiaan ja paikoin ihan oikean suuntaisestikin, mutta toi esiin taas niin monta uutta tapausta, että lähden nyt ihan vaan liikkeelle tästä alkuperäisestä viestistäsi.
1) Puhtaalla esinevastuulla ja panttiesineen arvolla ei ole mitään suoraa yhteyttä. Puhtaalla esinevastuulla tarkoitetaan sellaista käytännössä harvinaisempaa tapausta, jossa panttioikeutta ei ole perustettu saamisoikeuden (=velan) vakuudeksi vaan erillisenä, omana oikeudellisena vastuunaan. Käytännössähän pantti siis usein annetaan juuri velanmaksun vakuudeksi, mutta tämä ei ole mikään pakko, vaan omaisuuttaan saa pantata mitä erilaisimmista syistä muutenkin, eikä pantilla ja velalla välttämättä ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
2) Se kattaako panttiesineen arvo mahdollisen velan koko määrän, jonka vakuudeksi se on asetettu, on toki tärkeä kysymys sekin (se ei vain liity puhtaaseen esinevastuuseen mitenkään). Tämähän riippuu paljon itse panttiesineestä ja esim. siitä, kuinka sen arvo vaihtelee ajan kuluessa. Käytännössä pantin realisointi menee niin, että pantinsaaja-velkoja saa ryhtyä myymään esinettä velkaa tietyn ajan karhuttuaan. Koska panttioikeuden ytimenä on objektikohtainen suorituksensaantioikeus, ei pantinsaaja-velkojalla kuitenkaan välttämättä ole oikeutta pitää kaikkea myynnistä saamaansa tuottoa. Jos pantin arvo on esim. oletettua isompi ja se kattaa velan jäljellä olevan osan helposti, on pantinsaajan tilitettävä ylijäämä velalliselle eli esineen omistajalle. Jos taas esineestä saatava myyntitulo ei riitä kattamaan velan jäljellä olevaa määrää, pitää pantinsaaja-velkoja kaiken minkä myynnistä saa ja kärsii saamatta jääneen osan velasta omana tappionaan - saamisoikeus (eli velka) tosin jää panttioikeuden lakkaamisen jälkeenkin vielä voimaan täyttämättömältä osaltaan, joten jos velalliselle tulee myöhemmin rahaa jostain, voi velkoja vaatia taas suoritusta saamisoikeuden perusteella.
Vastatakseni kysymykseesi, pantinantaja ei siis ole panttioikeuden osalta vastuussa pantinsaajalle myynnissä mahdollisesti jäljelle jäävästi erotuksesta. Tällöin taustalla oleva velkasuhde tosin ei tule vielä täytetyksi, joten velkoja voi edelleen koettaa saada erotuksen maksuun normaalina velkana, jos velallisella on maksukykyä.
3) Huomaan, että sinulle on ollut helppoa lähestyä tätä kysymystä käytännössä panttiliikkeen toiminnan kautta. Minun täytyy myöntää, että en ole kovin hyvin perillä panttiliikkeiden toiminnasta, sillä ne eivät muodosta tosiasiassa kovin suurta osaa vakuusmarkkinoista enkä ole itse sellaisessa joutunut vielä toistaiseksi asioimaan. Näin ollen en osaa tarkkaan sanoa, millaisen sopimuksen pantiksiantaja tekee liikkeen kanssa. Uskoisin kuitenkin lukemani perusteella vahvasti, että panttioikeuden lisäksi panttiliike kyllä tekee ihan tavallisen lainasopimuksen pantiksiantajan kanssa. Näin ollen pantinsaaja-velkoja (eli panttiliike) vaatii pantiksiantaja-velalliselta ensi alkuun ihan normaaleja lainasuorituksia kuten missä tahansa velkasuhteessa. Pantin realisointi menee sitten juurikin yllä kohdassa 2) kuvatun mukaisesti. Jos panttiesineen mahdollisesta myynnistä ei saada tarpeeksi rahaa kattamaan koko jäljellä olevaa maksamatonta lainaa, panttiliikkeellä säilyy edelleen normaali, velvoiteoikeudellinen saamisoikeus velalliselta.
4) Huomaa, että kirjassa ei puhuta henkilökohtaisesta
velkavastuusta mitään. Kaiston käyttämä termi on henkilökohtainen
maksuvelvollisuus. Tiedän, että tämä kuulostaa hurskastelulta, mutta olkaa tarkkoina termien käytössä.
Puhtain esinevastuin tehdyssä pantissa henkilökohtaista maksuvelvollisuutta ei tosiaan ole, koska panttiesineoikeus on olemassa yksinään, ilman kytköstä velvoiteoikeudelliseen saamisoikeuteen, johon tuo maksuvelvollisuus liittyisi. Käytännössä huomattavasti tavallisemmassa tapauksessa panttiesineoikeus on perustettu nimenomaan velvoiteoikeudellisen maksuvelvollisuuden turvaamiseksi. Tällöinkään henkilökohtainen maksuvelvollisuus ei kuitenkaan yllä esitettyyn tapaan välttämättä katoa pantin pakkorealisaation myötä tapauksessa, jossa pantista saatu hinta ei riitä kattamaan koko velan (saamisen) määrää.
uuppana kirjoitti:Tarkoitetaanko henkilökohtaisella velkavastuulla tähän liittyen siis sitä, että A lainaa B:lle 10 000 euroa rahaa ja voi vaatia/saada sen vakuudeksi pantin mutta sen pantin arvon ei tarvitse vastata velan määrää? Pantinsaajalla on oikeus muuttaa pantti rahaksi eli saada siitä sen arvo jos velallinen ei täytä velkasuhteen ehtoja.
Pantin arvo on vaihtelee, kuten yllä todettua, käytännössä paljon. Velkoja on yleensä se, joka sanelee velka- ja panttisopimuksen ehdot ja pitää huolta siitä, että pantti kattaa vähintään velan määrän (koskä tämä on ymmärrettävästi velkojan intressissä). Mikään ei kuitenkaan estä velkojaa antamasta lainaa huomattavan pientä vakuutta vastaan tai jopa ilman vakuuksia. Henkilökohtaisella maksuvelvollisuudella ei ole
suoranaista tekemistä pantin arvon kanssa, koska maksuvelvollisuus liittyy edellä todetusti velvoiteoikeudelliseen saamisoikeuteen eli velkaan eikä panttiin. Toki tosiasiassa pantin arvolla on väliä, koska jos velkoja ei saa koko saamisen määrää pantin arvosta, säilyy henkilökohtainen maksuvelvollisuus vielä pantin myymisen jälkeenkin.
uuppana kirjoitti:Onko pantinsaajalla insolvenssimenettelyssä siis etusija vain pantin arvoon nähden mutta loppuvelka on normaalia saatavaa jota pantinsaaja voi myös vaatia insolvenssimenettelyssä joskaan ei enää etusija-asemasta?
Käytännössä juurikin näin, kuin mitä olet kysymyksessäsi uumoillutkin. Lain velkojien maksusaantijärjestyksestä mukaan esinevakuuden haltija on korkeammalla etusijalla kuin tavallinen saamisvelkoja. Panttivelkojalla on myös oikeus ryhtyä omatoimiseen panttiesineen myyntiin. Joka tapauksessa panttivelkoja on (myytiinpä esine kuinka hyvänsä) oikeutettu objektikohtaiseen suorituksensaantiin panttiesineen hinnasta eli saa kaiken myynnistä koituvan rahan, jos se ei kata hänen saatavansa koko määrää - tämän jälkeen velkoja tosiaan siirtyy vaatimaan jäljelle jäävää osuutta saatavastaan normaalina saamisvelkojana muiden konkurssivelkojien kanssa samalla etusijalla. Jos rahaa tulee myynnistä enemmänkin eli yli panttivelkojan saatavan määrän, ylijäämä on taas kerran tilitettävä konkurssipesään muiden velkojien velkojien tyydyttämiseksi.
uuppana kirjoitti:Mitä se tarkoittaa, että Kaiston mukaan panttioikeutta ei ole pidettävä liitännäisenä oikeutena saamisoikeuteen nähden? ( En edes ymmärrä, mitä kysyn
)
Tämä on Kaiston teoreettinen huomio/kannanotto. Eli koska käytännössä pantti annetaan lähes aina velan vakuudeksi, jotkut oikeustieteilijät ovat olleet sitä mieltä, että ei ole mieltä edes puhua pantista muutoin kuin velan eli saamisoikeuden yhteydessä. Jos pantista ei näin ollen voida puhua yksin omana ilmiönään, niin heistä se on silloin liitännäinen saamisoikeuteen nähden, eli esinepantti on vähän kuin velvoiteoikeudellisen saamisen sivuilmiö. Tämä on ymmärrettävästi esineoikeuden harjoittajista kuulostanut väärältä ja näin ollen mm. Kaisto on kirjoittanut kirjassa, että hänestä panttioikeus on oma oikeudellinen ilmiönsä, joka voi esiintyä myös yksin ilman saamisoikeutta (tuo yllä käsitelty pantti puhtain esinevastuin on juuri tällainen tilanne) ja ei näin ollen ole siihen nähden liitännäinen/alisteinen.
uuppana kirjoitti:Syntyykö myös panttitoimistolle saamisoikeus vai vain sille joka lainaa rahaa panttioikeuden ohella?
Kuten yllä todettiin, panttitoimisto tai -liike on yleensä juurikin se, joka velalliselle jotain lainaa (ja samalla ottaa pantin vakuudeksi). Eli kysymyksen olettamaa eroa ei ole olemassa.
uuppana kirjoitti:Pitäis olla saatavilla aiheesta sellanen "for dummies"-kirja.
En kiellä sitä, etteikö tämä olisi todennäköisesti tämän vuoden pääsykokeen ehdottomasti hankalin kirja monelle hakijalle. Kaisto kirjoittaa teoreettisesti ja paikoin kryptisesti. Siitä huolimatta teillä on mahdollisuudet omaksua kirja riittävästi pääsykokeeseen mennessä. Jo näiden kysymysten myötä osoitit, että olet miettinyt asioita tavalla, joka vaatii jonkinasteista aiheen hallintaa. Nyt vaan lisää lukemista ja kysymyksiä kiperistä kohdista, niin homma alkaa kyllä lutviutua!
